Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Elämää omaishoitajana, kirjoittanut Kitti Halmejärvi

Lisätty 28.06.2018

Tervehdys sinulle lukija!

Taustaksi tälle ensimmäiselle blogikirjoitukselleni googletin omaishoitoon liittyviä blogeja. Surffailuni vastasi täydellisesti mielikuvaani tämän kentän värikkyydestä ja aktiivisuudesta. Omaishoito on nyt tapetilla monella tavalla ja monella taholla! Laitan tähän ensimmäiseen kirjoitukseeni linkkejä sivuille, jotka tuntuivat minusta mielenkiintoisilta. Jatkossa tulen varmaankin tonkimaan näitä aihepiirejä tarkemmin.

Omaishoidon ja työn yhdistäminen kiinnostaa minua paitsi ammatillisesti (olen työkokeilussa OPASTE-hankkeessa), myös hyvin henkilökohtaisesti – olen teinitytön omaishoitaja, kahden lapsen äiti ja yksinhuoltaja, kuntoutuva masennuspotilas ja kipukroonikko.

Kun aloitin OPASTEessa helmikuussa, minulla oli hyvin harmaa kuva omaishoitajuudesta. Olin käynyt kerran kotipaikkakuntani vertaisryhmässä juomassa kahvia ja juttelemassa. Kerran kuussa kokoontuva ryhmä otti ventovieraan keski-ikäisen ”tyttösen” lämpimästi vastaan, vaikka olivatkin jo paljon yhdessä kokeneita seniorikansalaisia. Tusinan joukossa oli useita, joiden hoidettava oli jo vuosia sitten siirtynyt ajasta ikuisuuteen.

Siellä palvelutalon kokoushuoneessa sain käsiini PIONIn jäsenlehden. Kotona luin tuon lehden kannesta kanteen ja kiinnostuin erityisesti OPASTE-hankkeesta kertovasta artikkelista. Otin yhteyttä yhdistykseen, hankkeeseen ja kuntoutuskoordinaattoriin, ja lopulta pääsin tänne työkokeiluun!

Työssäni olen päässyt näkemään, kuinka valtavan moniväristä omaishoitajuus oikeasti onkaan – harmaasta ei tietoakaan! Varsinaisen silmien avauksen tarjosi Omaishoitoliiton koulutuspäivä keväällä. Omaishoidon parissa toimiville ammattilaisille ja vapaaehtoisille tarkoitetussa tilaisuudessa tajusin, kuinka laajasti omaishoitajuus kiinnostaa, koskettaa ja työllistää ihmisiä! Erityisesti mieleeni iskostui käsite ”alaikäiset omaishoitajat”.

-          Omaishoitajaliitolla on meneillään tuohon asiaan pureutuva Jangsterit -hanke: 

https://omaishoitajat.fi/liiton-toiminta/liiton-toimintamuodot/jangsterit-hanke/

-          Tässä linkki erääseen aihetta sivuavaan lehtiartikkeliin parin vuoden takaa:

https://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/emilia-ollut-isansa-omaishoitaja-teinista-asti-olemme-aina-olleet

Minä en suunnitellut tekeväni uraa omaishoitajana. Tuskin se kenenkään lapsuuden ammattihaave onkaan! Meni monta vuotta siitä, kun omaishoitajuudesta ekan kerran kuulin, ennen kuin laitoin hakemuksen vetämään. Jonain päivänä sitä havahtui huomaamaan, että omat rahkeet ei enää riitä ja että tarvitsee apua.

Meidän perheessä apu on tullut siitä, että saan pari tuntia viikossa hoivapalveluista työntekijän kotiini ja pääsen uimahalliin. Siellä voin hetken olla ihan vaan oman itseni kanssa! Tuolla virallisella ”työnimikkeellä” oli myös yllättävän suuri henkinen vaikutus. En olisi silloin ollut mitenkään työkykyinen, mutta kuitenkin tuntui paljon paremmalta kirjoittaa kaavakkeisiin Ammatti -kohtaan :omaishoitaja, kuin :työtön tai :työkyvytön.

Omaishoitajan työhön ei ole koulutusta, harjoittelujaksoa eikä perehdytystä. Eikä koeaikaa. Se on sitovaa, vaativaa, kuormittavaa – se ei ole "työtä" vaan 24/7 elämää. Palkkana on omaishoitajan palkkio, joka ei ole lähelläkään riittävää toimeentuloa – loput pitää raapia kasaan jostain. Oman ajan ja taloudellisen itsenäisyyden lisäksi joutuu usein luopumaan paljosta muustakin, esim. ystävistä.

Miksi tätä sitten teen? Minulle ”omaishoitajuuden lisäarvo”, tulee siitä, että pystyn antamaan läheiselleni jatkuvaa huomiota, hoivaa ja rakkautta. Siitä että minulle tärkeällä ihmisellä on mahdollisimman hyvä olla ja elää, vaikka hän ei itse kykene arkisia toimiaan hoitamaan.

-          Kelan mukaan noin 1 300 omaishoitoperhettä oli joutunut turvautumaan perustoimeentulotukeen v. 2017. Vaikka valtaosa omaishoitajista on yli 65-vuotiaita, lähes kaikki toimeentulotukea saaneet omaishoitajat olivat alle 65-vuotiaita: http://tutkimusblogi.kela.fi/arkisto/4482

Monella taholla ollaan havahduttu omaishoito-aihepiirin tonkimiseen ja tutkimiseen. Herätyksen taustalla on viime vuosina lisääntynyt omaishoitotarve, joka on väestön ikääntymisen myötä jatkuvasti kiihtyvä ilmiö. Myös omaishoitojärjestelmään voimakkaasti vaikuttava sote-uudistus on antanut vauhtia ja resursseja tutkimukseen. Mielestäni tutkimusten näkökulmana on aivan liian usein omaishoidon taloudellinen merkitys. Toki ymmärrän että, sitä on paljon helpompi mitata kuin edellä mainitsemaani ”omaishoitajuuden lisäarvoa”.

-          On mukava huomata, että noita pehmeämpiäkin arvoja nostetaan esiin myös ihan ministeriötasolla:

 https://alueuudistus.fi/blogi/-/blogs/omaishoidon-kriteerien-tiukentaminen-ei-ole-kunnan-etu

-          Sosiaali- ja terveysministeriössä on vuonna 2016 alkanut I&O-kärkihanke, jossa kehitetään iäkkäiden sekä omais- ja perhehoitajien palvelut nykyistä yhdenvertaisemmiksi ja paremmin koordinoiduiksi: https://stm.fi/hankkeet/koti-ja-omaishoito

Onneksi aivan viime aikoina on alettu kiinnittää enemmän huomiota hoitajan ja nimenomaan työikäisen omaishoitajan tarpeisiin. Hyvänä esimerkkinä tämä OPASTE-hanke. Myös valtion hallinnossa on tämä kansanosa huomioitu. Sosiaali- ja terveysministeriö on toukokuussa asettanut uuden selvityshenkilön. Hänen tehtävänään on arvioida, mitä toimia tarvitaan, jotta työssäkäynti ja omaishoito voidaan yhdistää! Hän selvittää mm. miten lakeja pitää muuttaa, jotta työssäkäyvän omaishoitajan toimeentulo voidaan varmistaa ja miten työhön paluu mahdollistetaan omaishoitotilanteen päättyessä. Selvityksen on määrä valmistua viimeistään 18.12.2018. OPASTE-hankkeessa toivotaan hyvää yhteistyötä selvitysmiehen kanssa.

-          https://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/tyoelaman-ja-omaishoidon-yhteensovittamisen-keinoja-selvitetaan

Minulla on kohta puoli vuotta omakohtaista kokemusta omaishoidon ja työn yhdistämisestä. Haastavinta on ollut sijaishoidon järjestäminen. Onneksi on ollut erittäin ymmärtäväinen työnantaja ja esimies. Ja äitini, joka on tuurannut ja toiminut päivystäjänä. Ei tämä muuten olisi onnistunut. Vaikka vaikeuksia on ollut ja huonojakin päiviä sekaan mahtuu, olen yllättynyt siitä, kuinka paljon olen saanut työstä virkistystä ja voimavaroja.

Tähän loppuun vielä muistutan että erilaiset paikallisyhdistykset ovat loistavia tietolähteitä ja tukijoukkoja. Potilasjärjestöistä ja omaishoitoyhdistyksistä saa tukea ja toimintaan voi usein osallistua, vaikka ei olisi diagnoosia tai virallista omaishoitajuutta!

-          20 vuotta omaishoidon puolesta: http://www.12tahtoa.fi/joensuunseudun-omaishoitajat-ja-laheiset-ry-oulun-seudun-omaishoitajat-ry-paakaupunkiseudun-omaishoitajat-ja-laheiset-ry/

-          PIONIn sivuilta löytyvät mm. kaikki jäsenlehdet (myös se jonka johdosta nyt tätä kirjoitan) sekä lisätietoja yhdistyksen virkistys- ja vertaistoiminnasta: http://pioniry.fi/

Kiva kun jaksoit lukea tänne saakka! Minä lomailen näistä hankehommista heinäkuun ajan, keskityn omaishoitoon ja koitan löytää hiukan aikaa itsellenikin. Palataan asiaan syksymmällä. Oikein hyvää kesää!